Ratikkalinja Lempäälään, Hakkarin uudesta urheilustadionista päätepysäkki!

Uskomatonta mutta totta! Tampereen ratikkahanke on edennyt suunnitelmien mukaan ja projektia on laajennettu sekä uusia linjoja etsitty aktiivisesti. Lempäälän Kisa Yleisurheilun mediajohtajan luotettavista lähteistä saamien tietojen mukaan tuorein päätös on ratikkalinjan avaamisesta Lempäälään! Mielenkiintoiseksi asian tekee se, että linjan pääasema ja päätepysäkki sijoitetaan Hakkariin. Syksyllä valmistuvan uuden urheilustadionin vetovoima on huomattu myös kaupunkikeskuksessa. Valmistuessaan stadion vetää lähialueilta puoleensa tuhansia päivittäisiä kävijöitä, joten ainoa järkevä ratkaisu on oman ratikkalinjan rakentaminen. Stadion valmistuu tämän vuoden syksyllä, mutta ratikkalinja avataan elämyskeskuksen massiivisen avajaistapahtuman yhteydessä vuoden 2020 kesällä. Tarkka ajankohta toki tiedetään, mutta sitä ei luonnollisestikaan vielä kerrota.

 

Uutta projektia on valmisteltu kaikessa hiljaisuudessa jo vuoden ajan. Tamperene Alliance -19 vastaa hankkeen suunnittelusta ja toteutuksesta. Projektipäälliköksi hankkeeseen on valjastettu monista vastaavista megaprojektien läpiviennistä tunnettu diplomisiltainsinööri Jaatinen. Hän on kaikinpuolin reilu mies ja tavoitteiden saavuttamisessa absoluuttisen tinkimätön. Mitatataanpa sitä sitten millä mittarilla tahansa. Toistaiseksi vielä julkaisemattoman hankkeen projektipaperit ovat salaiset, mutta henkilökohtaisten suhteiden avulla päästiin paperit lukemaan, skannaamaan ja valokuvaamaan. Salassapitosopimus (HYSHYS NDA) on luonnollisesti kuitenkin allekirjoitettu eri osapuolten välillä.

 

Palataanpa kuitenkin vielä projektin alkulähteille ja itse sylttytehtaalle. Eli mistä idea sai alkunsa ja myötätuulta purjeisiin? Kuten jo mainittiin, niin uusia ratikkalinjojen mahdollisuusksia etsittiin aktiivisesti, mutta Tampereelta ei löytynyt enää yhtään kiinnostavaa asuinaluetta, joille palveluja olisi haluttu tarjota. Katseet kohdistuivatkin sitten kehyskuntiin, josta Hakkari pomppasi esiin, kuin korkeushyppääjä onnistuneen suorituksen jälkeen patjalta. Toinen syy hankkeen laajentamiselle oli se, että tamperelaiset ovat jo niin tottuneet katujen repimiseen ja kaivamiseen, jatkuvasti muuttuviin liikennejärjestelyihin, rakennusmeluun jne. että ilman niitä arkielämästä ei tule mitään. Näin ollen Lempäälään menevien kiskojen rakentaminen startataan heti kun Tampereen keskusta on muuten saatu valmiiksi. Mikäli vain alue on heti valmistuessaan revittävissä auki, se kannattaa aina tehdä.

 

Diplomisiltainsinööri (jatkossa DSI) Jaatinen onkin ainoa oikea henkilö kertomaan hankkeen aikana olleista haasteista ja sudenkuopista sekä niistä nousemisista. Ensimmäinen hankaluus tuli siitä, kun mietittiin mistä linja Hakkarin stadionille kulkee ja millä kriteereillä se valitaan. Tähän pohdintaan kiinnitettiin myös varsinaisen projektiryhmän lisäksi monikansallinen konsulttipataljoona. Vaihtoehtoisia skenaarioita, visioita, variaatioita ja jopa missioita syntyi työn tuloksena. Mikään niistä ei ollut kuitenkaan toetuttamiskelpoinen joko kustannustehokkuuden, huoltotaseen tai muun vatuloinnin vuoksi. Tarve ja lähtökohta oli kuitenkin saada mahdollisimman nopea yhteys Lempäälään, eikä aikaa ollut hukattavana.

 

Mutta aina ei tarvitse mennä merta edemmäs kalaan ja ratkaisu löytyi lähempää kuin kukaan osasi arvata. Avainrooliin tuli DSI Jaatisen vaimo rouva Jaatinen, joka teki merkittävän huomion kuulustellessaan poikansa, koululainen Jaatisen, fysiikanläksyä. Kirjasta löytyi hämmästyttävä kaava V on S per T, josta varsin helposti voidaan integroida ja derivoida että T on S per V. Kun T on aika, joka pitää minimoida, niin mahdollisuuksia on kolme. 1) kasvatetaan tekijää V, joka on nopeus eli vauhti, josta lyhenne V tietenkin tulee 2) pienennetään viivan yläpuolella olevaa tekijää S eli matkaa tai 3) toteutetaan sekä kohdat 1 & 2 samaan aikaan. Koska ratikan vauhtia ei voi rajattomasti kasvattaa, niin lopulta vaihtoehto 2) jäi ratkaisuksi. Se olikin valtava läpimurto!!

 

Seuraavaksi oli sitten DSI Jaatisen vuoro loistaa. Mattopuukon terävillä aivoillaan hän päätteli, että kaavassa tekijä S täytyy saada mahdollisimman pieneksi. Räknäilyn jälkeen syntyi oivallus, että lyhin reitti Tampereelta Lempäälään on se, että piirretään viivottimella suora viiva näiden kahden paikkakunnan välille. Suorastaan nerokasta, ja tuota suunnitelmaa lähdettiin päättäväisesti toteuttamaan!

 

Seuraavassa vaiheessa suunnitteluorganisaatio kääri hihat ja alkoi piirtää varsinaista ratikkalinjan reittiä. Se osoittautuikin vaativaksi tehtäväksi. Hankkeen allianssimallin mukaisesti tehtävä jaettiin kahdelle eri suunnittelutiimille. Tampereen tiimin tehtävä oli piirtää linja Tampereelta Sääksjärvelle. Vastaavasti Lempäälän suunnittelutiimin tehtävä oli piirtää linja Lempäälästä Sääksjärvelle. Kuningasajatuksena oli näin säästää aikaa ja yhdistää sitten eri tiimien osaamiset ja tuotokset. Mutta ratikkatiede on avaruustieteeseen verrattavaa, joten ongelmia syntyi myös tässä vaiheessa. Yhteisessä katselmointipalaverissa havaittiin, että lopputulos ei ollutkaan toivotunlainen. Lempäälän tiimi pääsi tavoitteeseen eli Sääksjärvelle saakka suorinta reittiä kohti Tamperetta. Tampereen tiimihenki rakoili alusta lähtien ja työ lähtikin aivan väärille raiteille. Sääksjärven tienoille päästiin, mutta mutta...

 

 

Kuvassa 1 olevan suunnittelupiirustuksen ensimmäinen revisio osoittaa projektin haasteet. Sininen nuoli on Lempäälän suunnittelupäällikkövirkamiesten ehdotus ja punaisella vastaavasti Tampereen herrojen tekele. Ihan silmälläkin tästä jokainen näkee, että ylivoimaisen haasteen ja ylitsepääsemättömän vuoren edessä oltiin. Yhteinen tavoitetila ja synergiat eivät kohdanneet, saati sitten eriväriset viivat. Mikä takaisku, eikö suunnitelmaa voidakaan toteuttaa?

 

Ongelmat on kuitenkin tehty ratkaistaviksi ja tähän löytyi lääke organisaatiouudistuksesta. Ylimmän johdon päätöksellä virkailtään vanhemmat virkamiehet lähtivät toteuttamaan kunnianhimoista plääniä. Tavoite oli ennenkuulumaton; kahden suunnittelutiimin asemesta edetään kohti yhtä tiimiä. Yleensä näissä organisaatioissa resursseja ja virkoja vain lisätään, mutta nyt lähdettiinkiin rohkeasti ja luovasti uudistuksen tielle ja keventämään rakenteita. Vamos, huutaisivat katalonialaiset konduktöörit tässä kohdassa!

 

Seuraava haaste syntyi siitä, että kuinka saadaan valikoitua oikeat henkilöt ja oikea tiimi suunnittelutyön loppuunsaattamiseksi. Mutta näistä haasteista insinöörit elävät ja hengittävät! Organisaatiorakenteiden keventäminen toteutettiin jännittävällä tavalla; kaikki ratikkalinjapiirtäjät vietiin Viikinsaareen viikoksi elämään villiin luontoon. Tampereen suunnittelijat muodostivat Superliiga -nimisen heimon, kun taas Lempäälän heimo oli nimeltään Puulaakisarja. Pelkästään näillä heimojen nimeämisillä haluttiin ryhmien välille synnyttää pientä jännitettä, vaikka yhtään sähköpuolen insinööriä porukassa ei edes ollut. Heimot kävivät päivittäin kilpailuja toisiaan vastaan ratkomalla matemaattisia pähkinöitä, joissa myös fysiikka joutui koville. Hävinnyt heimo joutui sitten kabinettitilaan takkatulen loimun ääreen äänestämään yhden mädän omenan joukosta pois. Lopulta viikon taistelun ja uskomattoman tappiokierteen jälkeen Superliigan kaikkien jäsenten takkatuli, joka edusti elämää, oli sammunut ja jäljellä oli vain Puulaakisarjan heimon edustajia. Organisaatiomuutos oli maalissa ja ratikkahankkeen loppuunsaattava suunnittelutiimi syntynyt!

 

Tämän jälkeen homma oli helppoa kuin heinänteko ja projekti aikataulussa kuin VR:n junat talvipyryssä. Varsin nopeasti suunnittelupiirrustuksissa edettiin revisio kahteen. Uuden ratikkalinjan reitti Tampereelta Lempäälään oli pienten synnytystuskien jälkeen löytynyt. Kuvassa 2 tarkka reitti määritettynä.

 

 

 

Eivät haasteet kuitenkaan tähän vielä loppuneet. Matkan varrella nostettiin pöydälle kysymys siitä, että kulkeeko ratikka vain yhteen suuntaan Tampereelta Lempäälään? Tuleeko tuossa mahdollisesti ongelmaksi se, että ratikoiden määrä ei riitä ja Hakkarin pääteasemelle kertyy niitä valtava kasa? DSI Jaatinen kuitenkin valisti, että ei asia mitenkään ainutlaatuinen raitiotieliikenteen historiassa ole. Nimittäin tunnettu laulajavirtuoosi Jukka Kuoppamäki jo aikoinaan teki hittikappaleen Kiskot vievät etelään. Menevän kipalee, jonka voit kuunnella tästä [2], aihe syntyi Kuoppamäen nähdessään valtavan määrän pohjoisesta tulleita junia Helsingin ratapihalla. Myöhemmällä iällä samainen humppajantteri tuli kuitenkin toisiin aatoksiin nähdessään Rovaniemen ratapihalla vastaavan ilmiön. Näin syntyi hänen toinen menevä kipale, jonka voit kuunnella tästä [3], Pikajuna pohjoiseen.

 

Kysymys oli kuitenkin aiheellinen ja jäi askarruttamaan monen mieltä. Tähän ratkaisuna oli se, että perustettiin asiantuntijoista koostunut työryhmä pohtimaan kiperää kysymystä. Tämä työryhmä tekikin pyytettömän periksiantamatonta työtä tehdessään mm. lukuisia excursio- ja benchmarkkausmatkoja eri puolille maailmaa tutustumaan vastaaviin hankkeisiin. Lopulta työryhmä oli valmis esittämään loppuraporttiyhteenvedon; ratikka kulkee molempiin suuntiin, mutta vain yksiä kiskoja, joten kustannussyistä johtuen se käännetään Hakkarin asemalla ns. ratikankääntöpöydän avulla. Mullistavaan innovaatioon voit tutustua tästä videosta [4]. Vaikka elämmekin robotiikan maailmassa, niin kaikkia töitä ei vielä anneta tunteettomien koneiden käsiin. Hakkarin asemalla ratikankääntötyö tehdäänkin lihasvoimalla. Toimintamalli on poikimassa yhteistä hyvää koko urheiluväelle, sillä kääntöpöydän hoitamistyö on tarkoitus ulkoistaa eri urheiluseuroille niiden varainhankinnan kasvattamiseksi. Allianssi -19 onkin saanut jo useita yhteistyöehdotuksia eri yhdistyksiltä.

 

Isoja askelmia oli ratikkahankkeessa otettu, mutta edessä oli vielä ylimmät rappuset noustavana. Seuraava jättihaaste syntyi Hakkarin pääratikka-aseman paikasta ja rakennusprojektista. Tampereella työn alla oleva kansiareenahanke on Hakkarin hankkeen rinnalla lasten leikkiä. Kuka tahansahan pystyy rakentamaan urheiluareenan alle juna-aseman, eihän se ole mitenkään poikkeuksellista. Mutta Hakkarin osalta päädyttiinkin siihen, että pääratikka-asema rakennetaan yleisurheilustadionin päälle! Ylöspäin kun löytyy aina tilaa ja halpoja rakentamattomia neliöitä. Huikea hanke, joka toteutuessaan kohoaa yli sadan metrin korkeuteen. Tämä siitä syystä, ettei heittolajien ollessä käynnissä keihäs, moukari tai kiekko pääse iskeytymään ratikkavaunun kylkeen. Siinä saattaisi maalipinnalle käydä kalpaten ja pahimmassa tapauksessa sekä ratikka että koko hankkeen imago saisivat paikkaamattomia kolhuja. Aseman päärakennusmateriaali on ympäristöystävällistä terästä. Lempäälästä löytyykin tämän materiaalin taivuttamiseen rautaisia ammattilaisia! Alla olevasta havainnekuvasta voidaan saada ensimaistiaiset tulevasta asemarakennuksesta.

 

 

Viimeisimpänä muttei vähäisimpänä ratkaistavana asiana ovat sitten itse pääosaesittäjät eli ratikat, niiden malli, muotoilu, värit jne. Suunnittelukilpailun myötä arviointilautakunnan pöydälle tuli satoja toinen toistaan upeampia esityksiä. Lautakunta valisti loppusuoralle kolme mielikuvitusta uhkuvaa, väriloistoa hehkuvaa ja dynaamista designia edustavaa ehdotusta. Näistä järjestetään Lempäälän kuntalaisille kansanäänestys ja eniten ääniä saanut on sitten kaikkien yhteinen oma ... Niin eli mikäpä ratikalle tulee nimeksi? Tässäkin kohtaa kuntalaisia kuullaan ja osallistetaan nimikilpailun muodossa! Kuvissa alla kolme loppusuoralle päässyttä ehdotusta, joista yhdessä sitten 2020 lähtien matkaamme Tampereen keskustan ja Hakkarin stadionin väliä.

 

 

 

 

 

 

 

 

Monenlaisia käänteitä sisältänyt hanke on nyt kuitenkin enää toteuttamista vaille valmis. Vanhan viisauden mukaan hyvin suunniteltu on 70% tekemättä. Yksi hankkeen loppunäytöksistä tullaan kuitenkin käsittelemään suljettujen ovien takana. Julkisuuteen vahingossa lipsahtanut Lempäälän suunnitelma herätti Tampereella närää ja saattaa loppupelissä jopa vaikuttaa ratikan käyttäjämääriin. Hakkarin stadionin lausuntokierroksella olevien alustavien sääntöjen mukaan urheilupaikan käyttö olisi sallittua vain lempääläläisten yleisurheiluseurojen edustajille. Pienenä livennyksenä kuitenkin tähän on, että arkisin klo 21 ja viikonloppuisin klo 22 jälkeen stadion olisi vapaassa käytössä kaikille. Kyseessä on siis ennakkotapaus, sillä vastaavanlaista toimintamallia ei ole missään muussa liikuntapaikassa Suomessa käytössä. Radikaalimmat ovat heitelleet ilmaan väitteitä jopa syrjinnästä ja epätasa-arvosta. Varsin ison eeettisen kysymyksen äärellä olemme. Voiko näin tehdä?

 

Hankkeen viestinnän osalta maanantai 1.4. on tärkeä päivä. Lempäälän ratikkahanke tulee tällöin rytinällä mediassa ulos ja lisäksi eri puolilla kuntaa on tapahtumia aiheeseen liittyen.

 

Tässä maanantaipäivän 1.4. ohjelma:

 

Klo 11 Hakkarin hiekkakentällä ratikankääntöpöydän esittely ja työnäytös
Klo 13 Ratikkamallien esittely Ikeapurkin aukiolla, koeistu mallit ja äänestä oma suosikkisi ehdokkaista
Klo 15 Nimikilpailu avautuu netissä, keksi Lempäälän ratikalle nimi osoitteessa www.keksilempaalanratikallenimi.fi [5]

 

Ole siis ajoissa paikalla, näe ja koe, koita ja voita!